Spinozan etiikka

 

Elämä

 

Baruch (Benedictus de) Spinoza (1632-1677) syntyi Amsterdamissa juutalaiseen perheeseen ja huomattiin jo varhain hyvin älykkääksi. Vähitellen Spinoza, joka oli määrätty opiskelemaan rabbiiniksi, kuitenkin etääntyi juutalaisesta ajattelusta. Hän oli sitä mieltä, että monet juutalaisten pyhien kirjoitusten keskeisistä asioista, esimerkiksi kuolemattomuus, enkelit sekä näkymätön jumala, olivat hyvin epätieteellisiä ja epäuskottavia käsitteitä. Erimielisyyksien kärjistyessä Spinoza lopulta 23-vuotiaana erotettiin seurakunnasta, minkä jälkeen nuori ajattelija vetäytyi yksinäiseen tutkijan elämään. Vuonna 1660 hän siirtyi Amsterdamista Rijnsburgin pikkukaupunkiin saadakseen rauhassa keskittyä filosofisten teorioidensa muotoiluun ja kirjoittamiseen. Elantonsa Spinoza ansaitsi linssin-hiojana.

 

Opetukset

 

Spinoza oli hyvin kiinnostunut Descartesin jyrkän rationalistisesta filosofiasta, ja pitikin sitä suuressa arvossa. Sekä Descartes että Spinoza korostivat geometrisen järjenmukaista päättelyä ja toimintaa ja luottivat järjen kykyyn kehittää koko maailman selittävä ajatusjärjestelmä.

 

Spinozan tärkein teos, Etiikka (Ethica ordine geometrico demonstrata), perustuu ankariin aksioomiin ja niistä tehtyihin ainoisiin oikeisiin johtopäätöksiin. Siitä onkin tullut klassinen esimerkki matemaattisluontoisesta eettisestä järjestelmästä.

 

Spinoza kritisoi rankasti Descartesin dualismia. Dualistisessa ajattelutavassa aine (ruumis) sekä henki (sielu) erotetaan jyrkästi toisistaan kahdeksi erilliseksi, toisistaan riippumattomaksi substanssiksi. Spinoza puolestaan näki maailman yhtenä, kiinteänä kokonaisuutena. Ei ollut olemassa kahta toisilleen vastakkaista substanssia, vaan päinvastoin yksi ainoa, kaiken kattava substanssi, jumala eli luonto. Tämä substanssi oli jakamaton, ikuinen, ääretön, välttämätön, vapaa, täydellinen ja persoonaton. Se oli olemassa itsessään, itsensä kautta ja se oli itsensä syy. Ihmisille tämä substanssi kuitenkaan ei ollut havaittavissa muuten kuin rajallisten, toisesta johtuvien, epävapaiden, vailla omaa olemusta olevien ja toisessa olevien modusten eli yksityisolioiden eli perussubstanssin attribuuttien (joihin ihminenkin kuului) kautta. Järjen avulla yksittäinen ihminen saattoi "nähdä" kaikkien yksittäisten olioiden takana olevan yleisen olemuksen eli Jumalan.

 

Spinozan mukaan kaikki tapahtumat olivat ennalta määrättyjä, ja tämä jyrkkä determinismi johtui jumalan täydellisyydestä - kaikki, mikä tapahtui, tapahtui välttämättä, jumalan olemuksen mukaan. Spinozan mukaan sattumaa ei siis ollut, vaan kaikki tapahtumat johtuivat suoraan niitä edeltäneistä tapahtumista. Näin ollen ihmiselläkään ei itse asiassa ollut tahdonvapautta kuin näennäisesti, eikä spinozalainen etiikkakaan perustunut ihmisen omiin, vapaisiin valintoihin, vaan tarkoin määrättyihin ja rationaalisesti pääteltävissä oleviin sääntöihin ja matemaattisiin lainalaisuuksiin.