Materialistin etiikka

 

 

Kaikki inhimillinen toiminta perustuu jonkinlaiseen arvioon siitä ,mikä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista. Filosofian etiikan lähtökohta on se, että elämän kokonaisuuden kannalta on parempi, jos pystyy itse ymmärtämään omia eettisiä käsityksiään. Tällöin ne eivät ole satunnaisesti kertynyt kokoelma totuttuja normeja, vaan parhaimmillaan johdonmukainen ja yhtenäinen kokonaisuus, jonka varassa todella kannattaa elää elämänsä.

Materialistin etiikkaan ei kuulu mitään hengellistä, aineetonta. Myös epäaineelliselta vaikuttavat oliot, kuten valtiot ja laulut, rakentuvat tai muuten muodostuvat tämän näkemyksen mukaan aineesta. Filosofit eivät yleensä tarkoita materialistilla rahanhimoista henkilöä.

 

 

Se seikka, että filosofinen idealismi käyttää hyväkseen uutta fysiikkaa tai että siitä tehdään idealistisia johtopäätöksiä, ei johdu aineen ja voiman, materian ja liikkeen uusien muotojen löytämisestä, vaan siitä, että liike yritetään ajatella mahdolliseksi ilman materiaa. Ja juuri tätä yritystä meidän machilaisemme eivät itse asiassa käsittele. He eivät ole halunneet ottaa huomioon Engelsin väitettä, että liike ilman materiaa on mahdotonta.

 

Materialistin etiikka on aineellista, se mikä näkyy ja on käsin kosketeltavissa on todellista.

Tohtori kosken mukaan omaksuttu etiikka on pinnallista. Todellinen eettisyys syntyy vain suhteessa maailmaan, kokemalla. Tavoiteltava sydämen viisaus on ”ylijärjellistä”. Se on oman paikan löytämistä , eräänlaista ”kotiin palaamista”.