EKSISTENTIALISTINEN ETIIKKA          Liisa Söderlund

                                                  98F

   Eksistentialismi on yksi 1900-luvun muodikkaimmista

filosofisista suuntauksista. Se ei ole mikään

tarkkarajainen koulukunta, pikemminkin sen nimikkeen

alle voidaan koota kirjava joukko erilaisia

elämänfilosofioita, kirjallisuutta, poliittisia aatteita

sekä yksityisten ihmisten elämänasenteita.

   Eksistentialistinen ajattelutapa löysi hyvän

kasvupohjan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä

kulttuuripessimismistä. Edellisen vuosisadan

optimistiset odotukset olivat kokeneet kovan kolauksen

maailmansodassa. Eksistentialistinen individualismi

tarjosi ihmiselle välineet pohtia olemisensa ja

elämisensä tarkoitusta ja mielekkyyttä. Ontologian

keskeinen kysymys on: Mitä on oleminen? Eksistentialismi

on ensisijassa olemisen filosofiaa. Olla-verbiä voidaan

käyttää monella tavalla .Kuuluisan eksistentialisti

Heideggerin mielestä kysymys olemisesta ja siitä, mitä

se on, on hautautunut muun filosofian alle. Olemista on

pidetty itsestäänselvyytenä, vaikka se on hämärin

kaikista filosofian käsitteistä. Eksistentialisti

erottaa toisistaan olevaisen ja olemisen. Olevaista on

maailma, talot, puut, eläimet ja ihmiset. Olevaisen

tunnusmerkkejä on rajattomasti: koivu on puu, joka on

kasvi, jolla on lehdet. Ihminen on kuitenkin

ainutlaatuinen olevainen. Se on eksistentialistisessa

etiikassa kahden maailman kansalainen. Toisaalta kuin

mikä tahansa osa olevaista mutta toisaalta myös

olento, joka kykenee kyselemään oman olemassaolonsa

tarkoitusta. Ihminen voi olla olemassa aidosti tai

epäaidosti. Epäaitous on olemista muun olevaisen

tavalla .Epäaito ihminen vain on: syö, ulostaa ja jatkaa

sukua. Ihminen on silloin olemassa vain esineiden

tapaan. Hän on luopunut eksistenssistään. Aito oleminen

on olemassaolon eli eksistenssin mielen ja tarkoituksen

pohdintaa.

   Vaikka eksistentialismi edustaakin olemassaoloa

pohtivaa filosofiaa, sen keskeiseksi ongelmaksi

muodostuvat ihmisen erityislaatuiseen olemukseen

liittyvät kysymykset. Omaa olemistaan ihminen voi

selittää vain itselleen. Hän on vapaa valitsemaan

haluamansa tarkoituksen ja mielen elämälleen .Ihminen

ei ole itse valinnut aikaa eikä paikkaa jossa hän

elää, vaan on ulkonaisesti sidottu tilanteisiin, joihin

hän on sattumalta syntynyt. Ihmisen muukalaisuus

maailmassa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Ahdistus

tiivistyy kuoleman edessä: kuolema on loppu. Siitä alkaa

ei-mikään.

   Eksistentialismi kehkeytyi vastalauseeksi Hegelin

ja Marxin determinismeille, joissa uskottiin kaiken

tapahtuvan syyn ja seurauksen lain

mukaisesti. Eksistentialismi korostaakin sen sijaan

ihmisen arvaamattomuutta .Sen lähtökohtana ei ole

kokemuksen käsitteellinen, rationaalinen analyysi, vaan

oleminen, eli eksistenssi. Tunnetuimpina

eksistentialisteina voidaan pitää Martin

Heideggeria, Jean-Paul Sartrea ja Kierkegaardia. He

pohtivat kysymyksiä ihmisen henkisestä alkuperästä ja

kohtalosta, elämän ja kuoleman, sekä kärsimyksen

tarkoituksesta ja arvosta.