Linnunradan rakenne

(saat pikkukuvat suuremmiksi napsauttamalla niitä)

paluu kurssisivulle

Linnunrata on

taivaanpallon halki ulottuva sumumainen nauha

Galilei osoitti 1600 luvun alussa Linnunradan koostuvan tähdistä

Linnunrata on meidän oma galaksimme

Lähes kaikki paljain silmin näkyvät kohteet kuuluvat siihen

linnunyl.jpg (15792 tavu(a))

Tähtien lisäksi Linnunradassa on paljon tähtienvälistä ainetta, kaasua (vetyä) ja pölyä (mikroskooppisen pieniä kiinteitä hiukkasia), joista muodostuu uusia tähtiä tiheissä alueissa ns. sumuissa.

Tähtienvälinen aine

Noin 10-15 % Linnunradan materiasta on tähtienvälistä kaasua ja pölyä

Pölyllä tarkoitetaan mikroskooppisen pieniä hiilestä ja silikoneista muodostuneita hiukkasia, joita syntyy punaisissa jättiläistähdissä

Ekstinktio

Kaasun ja pölyn vuoksi kaukaisten kohteiden valo sironnan vuoksi punertuu

Tämän ilmiön havaitsi Robert Trumpler 1930-luvulla

Ekstinktion vuoksi voimme nähdä vain hyvin lyhyen matkan Linnunradan tasossa

Interstellaarinen kaasu

Suurin osa (99 %) tähtienvälisestä aineesta on kaasua

Tästä 90 % on vetyä (H) ja loput 10 % heliumia (He)

Tähtisukupolvien tuhouduttua Linnunrataan on rikastunut myös raskaampia alkuaineita

Jopa molekyylejä kuten CO on havaittu Linnunradan kaasupilvissä

H I ja H II alueet

hih2.jpg (10111 tavu(a))

Valaisevat sumut, joita syntyy kaasusta tiivistyneiden nuorten tähtien ympärille koostuvat ionisoituneesta vedystä, joka säteilee näkyvää valoa. Näitä alueita sanotaan H II alueiksi. Suurin osa vedystä on neutraalia atomaarista kaasua, joka säteilee 21 cm:n radiosäteilyä

Linnunradan kierteisrakenne on kartoitettu tämän säteilyn avulla

Linnunradan luonne

1800-luvulla kiisteltiin siitä onko Linnunrata muiden galaksien kaltainen

Tähtilaskennat eivät osoittaneet tätä

Herschel osoitti, että Linnunradassa näkyy yhtä paljon tähtiä kaikissa suunnissa

Hershelinmalli.jpg (18934 tavu(a))

Tulos johtuu siitä, ettei Linnunradan reunalle voi nähdä

Linnunradan muoto

1920-luvulla Harlow  Shapley selvitti Linnunradan koon Pallomaisten tähtijoukkojen jakautuman perusteella

pallom.jpg (7876 tavu(a))

Pallomaiset tähtijoukot sijaitsevat Linnunradan tason ulkopuolella.  Ne sisältävät vain vanhoja tähtiä.

shapley0.jpg (4565 tavu(a))

Pallomaiset tähtijoukot eivät ole jakautuneet tasaisesti meidän, vaan Linnunradan keskuksen suhteen.

Aurinkokunta on Linnunradan laidalla

shapley1.jpg (6676 tavu(a))

Shapley osoitti Linnunradan halkaisijan olevan n. 100 000 valovuotta

Sen keskusta sijaitsee Sagittariuksen suunnalla

Pallomaiset tähtijoukot ovat Linnunradan halossa

Linnunradan ydin

Karl Jansky perusti radioastronomian huomattuaan 1931. että Linnunradan keskus lähettää radiosäteilyä

Linnunradan keskuksessa voi olla suuri musta aukko, sillä se on myös voimakas röntgensäteilijä

radiotele.jpg (9687 tavu(a))

Linnunrata on spiraaligalaksi

J.H.Oortin työryhmä kartoitti Linnunradan vetypilvet 1950-luvulla vedyn 21 cm:n aallonpituuden avulla

Tämä osoitti lopullisesti, että Linnunrata on spiraaligalaksi

Linnunradan rotaatio

Linnunrata kiertää akselinsa ympäri siten, että eri osat kiertävät eri nopeuksilla

rotaatio.jpg (9786 tavu(a))

Tätä kutsutaan differentiaaliseksi rotaatioksi

Auringon kierto kestää n. 2 miljoonaa vuotta

Galaksin kehitys

Noin 9 miljardia vuotta sitten Linnunrata oli pallo, joka pyörimisen vuoksi litistyi

Haloon jäivät pallomaiset tähtijoukot ja populaatio II:n tähdet

Kaksi tähtipopulaatiota

Walter Bade huomasi 1940-luvulla, että linnunradassa on vanhoja populaatio II:n tähtiä

Niitä on Linnunradan Halossa ja pallomaisissa joukoissa. ne sisältävät pääasiassa vetyä

Nuoria populaatio I:n tähtiä syntyy kiekossa jatkuvasti. Niissä on myös raskaita alkuaineita

Pimeä aine

Linnunradan rotaatiokäyrä osoittaa, että siinä pitäisi olla enemmän ainetta, kuin on havaittu

Tällaista ainetta kutsutaan pimeäksi aineeksi. Sillä on suuri kosmologinen merkitys, koska se saattaa tehdä maailmankaikkeudesta sulkeutuvan

paluu kurssisivulle