Varman tiedon unelma

paluu pääsivulle

Jos tieto-oppia pohtimattomilta kysytään onko olemassa varmaa tietoa, he eivät yleensä ymmärrä koko kysymystä.  He pitävät itsestään selviönä sitä, että varmaa tietoa on.  yleensä he myöntävät, että maailmassa on monia epäluotettavia tiedon lähteitä, kuten huhut.

Tällaista näkemystä sanotaan naiiviksi realismiksi.

Varman tiedon ongelmaan voi parhaiten tutustua Platonin avulla.

Peruskysymys siis on:

Onko varma tieto mahdollista?

Vastaukset joita tähän kysymykseen annetaan jaetaan yleensä neljään luokkaan:

Dogmatismi

Agnostismi

Skepsismi

Naiivi realismi


Platon ja varman tiedon ongelma

Kysymys viisaudesta ja sitä kautta varmasta ja todellisesta tiedosta oli antiikin Kreikan ehkä tärkeimmän filosofin Platonin (-427...-347) keskeisin kysymys.

Platon esittää koko filosofiansa nukkavierun opettajansa Sokraten kautta.

Kun Delfoin oraakkelilta kysyttiin kuka on viisain ihminen saatiin vastaus:

Sokrates on viisain

Koska hän tietää, ettei tiedä mitään

Sofistit ja Ateenan poliitikot ajateltiin viisaiksi.  He olivat Sokraten mielestä kuitenkin omien uskottelujensa vankeja.  He luulivat tietävänsä asioita, mutta tällainen kirjatieto ei kuitenkaan ole oleellinen totuus (vrt. Uudentestamentin kirjanoppineet).

Jos tajuaa oman tietonsa rajallisuuden on päässyt askeleen pidemmälle todellisuuden tiedostamisessa.

Keskusteluillaan Sokrates pyrki näyttämään ihmisille, ettei heidän tietonsa ollut yhtä lopullisen varman totuuden kanssa. Tämä ärsytti monia.

 

Orakelin vastaukseen sisältyvä ajatus ei pohjaudu Sokraten vaatimattomuuteen, vaan siihen, että Sokrates tajuaa tietoon liittyvät ongelmat.  Muut sen sijaan luulevat tietävänsä.

Näin Platon tekee keskeisen erottelun tiedon ja luulon välillä

Tieto

Luulo

Tieto on varmaa
Tieto koskee jotain todella olemassa olevaa, eikä voi siten erehtyä

 

Luulo voi erehtyä
Siis luulon kohteet, jokapäiväisen maailman asiat, eivät todellisuudessa ole olemassa

 

Matemaattinen tieto on varmaa
Matematiikka ei käsittele aistimaailman objekteja
Matemaattisen tiedon kohteet kuuluvat ideoiden maailmaan

 

Jokapäiväisen maailman asiat ovat sisäisesti ristiriitaisia sisältäen aina vastakohtia.
Esimerkiksi kaunis esine sisältää aina jotain rumaa  Tällaisista esineistä voi olla vain luuloa: ”Pidän maalausta kauniina”
Kauneus sinänsä on käsite, josta voi olla varmaa tietoa.

 

Olioilla on kuitenkin täydelliset vastikkeensa ideoiden maailmassa
Ideat ovat ikuisia ja muuttumattomia
Tieto koskee vain ideoita
Ideat ovat yleiskäsitteitä

 

Aistien maailman oliot ovat epätäydellisiä
Oliot muuttuvat ja vanhenevat
Aistimaailmasta meillä voi olla vain luuloa

 

Platonin päättelyt antavat yhden vastauksen jo Parmeniden aloittamaan keskusteluun muuttuvuudesta ja pysyvyydestä maailmassa.

Voiko muuttuvista asioista olla varmaa tietoa?

Ajatellaan tilannetta, jossa menet ystäviesi kanssa kaupunkiin jossa kävit pari vuotta sitten.  Sanot varmasti tietäväsi missä hyvä hampurilaisravintola sijaitsee. Tulette paikalle ja huomaattekin siinä upouuden kenkäkaupan.

 

Sofisteista tunnetuin, Protagoras tajusi tiedon suhteellisuuden:

Ihminen on kaiken mitta

Sama asia voi olla oikein jollekin

ja väärin toiselle

Platonin mielestä tuli kuitenkin etsiä absoluuttisessa mielessä varmaa tietoa.

paluu alkuun


Dogmatismi

Dogmatismin mukaan varma tieto on ongelmattomasti mahdollista. Tällöin varma tieto, dogmi, on yleensä jostain annettu.  Puhutaan auktoriteetista, jota ei kyseenalaisteta.

Dogmaattisella tiedolla on huono maine, eikä syyttä.  Dogmatismissa ajaudutaan helposti siihen, että toisinajattelijat vaiennetaan väkivaltaisesti.  Esimerkkeinä mainittakoon inkvisitio, natsismi ja kommunismi.

Sanotaan myös, että ihmisen ei tulisi kuunnella auktoriteetteja, vaan hankkia tietonsa oman kokemuksensa avulla.  Tämä John Locken  ajatuksista lähtöisin oleva periaate on tietysti ideaalinen, mutta käytännössä mahdoton.

Periaatteen mukaan, et voisi uskoa, että Amerikan manner on olemassa ennen kuin olet käynyt Amerikassa.

On myös toisenlaista dogmaattista tietoa, joka voidaan periaatteessa kyseenalaistaa, mutta koska dogmi on yhteisen sopimuksen mukainen, ei kyseenalaistaminen ole mielekästä.

Esimerkkinä liikennesäännöt.  Englannissa ajetaan vasemmalla puolella tietä ja kiinassa autot ylittävät risteyksen punaisen valon palaessa.  Näiden sääntöjen soveltaminen Suomessa johtaa varmasti onnettomuuteen, vaikkakin kyse on pohjimmiltaan mielivaltaisesta sopimuksesta.

Usein toistettu totuus, joka kuitenkin on ymmärrettävä oikealla tavalla on:

Auktoriteettiin perustuva dogmaattinen tieto on ainoaa varmaa tietoa

paluu alkuun


Agnostismi

Agnostismin mukaan varma tieto ei ole koskaan mahdollista saavuttaa. Erästä agnostismin muotoa edustaa Peircen fallibilismi.  Sen mukaan tieto on kyllä olemassa ja sitä voidaan lähestyä.

Tähän liittyy luonnontieteissä usein pohdittu kysymys siitä, voidaanko teoreettisesti ajatella tilannetta, että luonnosta tiedettäisiin kaikki, toisin sanoen luonnontieteellinen tutkimus tulisi valmiiksi ja voitaisiin lopettaa.

Lievempää muotoa agnostismista edustavat näkemykset, joiden mukaan tieto on saavutettavissa tietyistä asioista, kun taas toiset asiat kuten ns. yliluonnolliset asiat ovat sellaisia, ettei niistä voida tietoa saavuttaa.

paluu alkuun

 


Skepsismi

Nimitys tulee kreikankielen epäilyä koskevasta sanasta skepsis.  Skepsismin mukaan mitään varmaa tietoa ei voida saavuttaa, vaan kaikkea tulee epäillä.

Skepsismi asettaa kyseenalaiseksi kaikki tiedonhankintamenetelmät.  Havainnoidessamme maailmaa emme koskaan tiedosta koko ympäristöä. Tästä kertovat mm. testit, joissa havaitsijan tulee muistaa mitkä pöydällä olleista esineistä poistettiin, kun hän ei katsellut sitä. Kun tähän lisätään kaikki hahmottamisvirheet, tullaan Platoninkin korostamaan skeptiseen tulokseen, jonka mukaan emme voi olla varmoja havaintojemme oikeellisuudesta.

Skeptikot menevät Descartesin  epäilyn metodia pidemmälle pohtiessaan sitä voiko maailma olla unta.  klassinen esimerkki on se, jos näin viimeyönä unta olevani perhonen.  Mistä tiedän, että olen ihminen, joka uneksin olevani perhonen, enkä perhonen joka uneksii olevansa ihminen.

Periaatteessa skepsismi koskee myös skepsismiä itseään.  Siten ei voida koskaan ratkaista edes kysymystä siitä voidaanko varmaa tietoa saavuttaa.

paluu alkuun


Naiivi realismi

Tällä ymmärretään niin sanottua terveen järjen ajatusta, jonka mukaan maailma on täsmälleen sellainen, kuin sen havaitsemme ja koemme. Useimpien ihmisten arkiajattelu on tämän mukaista.  Toki onkin niin, että tietynlaista realismia elämässä tarvitaan.

Ihmiset, joiden kokemus maailma poikkeaa riittävästi muiden maailmasta eroavaksi todetaan mielisairaiksi, ja jos he eivät selviä yleisesti hyväksytyssä realismissa heidät suljetaan laitoksiin.

Tieto ei varmaankaan ole siinä mielessä demokraattinen asia, että enemmistöpäätöksellä voidaan todeta sen oikeellisuus.  Vaikka vain yksi ihminen on nähnyt lumivyöryn syöksyvän kylää kohti on muidenkin syytä ottaa jalat alleen.

Kuten Immanuel Kant korostaa kokemamme oliot ja niiden ominaisuudet ovat meidän omia luomuksiamme.  Kirjassaan Filosofian ongelmia Bertrand Russell tarkastelee pöydän olemusta, ja toteaa, ettei todellinen pöytä esimerkiksi modernin fysiikan mukaisesti tarkasteltuna missään tapauksessa ole aistinsisältöjen kaltainen.  Itse asiassa pöytähän on vain alkeishiukkasten kokonaisuus, oikeastaan siis jatkuvasti muuttuvia energiavärähtelyjä.

paluu alkuun

paluu pääsivulle