Rationalismi ja empirismi

paluu

Uuden ajan alussa (n.1600) jouduttiin tieto-opissa kiistaan, joka monessa suhteessa voi tuntua nykyaikana kummalliselta

Kysymys oli:

Perustuuko tieto järkeen vai kokemukseen

Kolme vastausta:

Järkeen kokemukseen molempiin

Rationalismi

Rationalismin mukaan tieto perustuu järkeen.

Ennen rationalismin syntyä oikeaksi tiedoksi katsottiin pääsääntöisesti se mitä luki Raamatussa, tai mitä Aristoteles oli sanonut.

Tällaista tietoa sanotaan auktoriteettitiedoksi.  Auktoriteettitieto on totta viimekädessä siksi että ihmiset hyväksyvät sen oikeaksi.

Auktoriteetin ylläpitämiseksi perustettiin inkvisitio, joka eliminoi toisinajattelijat.  Itse asiassa se on oikeastaan ainoa keino sellaista ihmistä vastaan joka ei hyväksy auktoriteettia.

Rationalistien perusajatus oli:

Tieto on perustettava järkeen auktoriteettien sijaan

Rationalismi levisi Ranskaan ja muualle manner Eurooppaan.

Rationalismiin voi parhaiten tutustua Rene Descartesin avulla.

alkuun


Empirismi

Järkeä korostavan rationalismin rinnalle kehittyi uuden ajan alussa suuntaus jonka mukaan

Tieto on perustettava kokemukseen

Empirismistä joka syntyi nykyaikaisen luonnontieteen myötä kehittyi jyrkkä vastakohta rationalismille.  Tilannetta kuvaa hyvin Galileihin liittyvä esimerkki putoamisliikkeestä.

Rationalismin kehittyessä Manner-Euroopassa, ennen kaikkea Ranskassa ja Saksassa syntyi empirismi Englannissa.

Filosofisen empirismin vaikuttavin tieteenfilosofi oli David Hume.

 

alkuun


Kantin tietoteoria

Immanuel Kant (1724-1804) ajatteli itse tehneensä kopernikaanisen vallankumouksen filosofiassa yhdistämällä rationalismin ja empirismin.

Nuoruudessaan Kant harrasti luonnontieteitä kehittäen teorioita, enemmän rationaaliselta kuin empiiriseltä pohjalta.

Tähän aikaan Kantiin vaikutti dogmaatikkona tunnettu tieteenfilosofi Christian Wolff (1679-1754).

Tutustuttuaan Humen kausaliteetin kritiikkiin Kant kertoo heränneensä dogmatismin unesta.  Toisin sanoen hän tajusi ne vaikeudet jotka tiedon käsitteeseen liittyy.  

Kant esittää tietoteoriansa kirjassaan Puhtaan järjen kritiikki. Tämä on valtava teos täynnä Kantin omaa terminologiaa ja hakee vaikeatajuisuudessa vertaistaan.

Kant ei aseta kyseenalaiseksi itse tiedon mahdollisuutta. Hän kysyy pikemminkin miten tieto on mahdollista.

Tiedon mahdollistaa vain havainnot ja järki yhdessä.  

Kaikki tieto lähtee havainnoista. Aistien avulla saamme havaintoja todellisuudesta.

Niiden avulla oliot ovat meille tuttuja.

Järjen avulla jäsennämme todellisuudesta saatuja havaintoja.  Ymmärryksen avulla muodostetaan käsitteitä.

Käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä.  Havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita

Kantin käsityksen mukaan luonto on oman ajattelumme luomus.  Sen perustana ovat kuitenkin ulkopuoliset oliot, oliot sinänsä. (das ding an sich). Näistä olioista ei kuitenkaan voi mitään tietää:

Käsitteitä, joita ihmisen järki luo ovat ennen kaikkea kausaliteetti, avaruus ja aika.  Nämä käsitteet tajuamme jo ennen kuin mitään havaintoja on tehty meillä on niistä apriorista tietoa.

Empiirinen tieto sen sijaan on aposteriorista.  Voimme tietää sen vasta havainnon jälkeen.

Keskeinen kysymys onkin:

Millaista tietoa meillä voi olla ennen havaintoa (a priori)?

Kantin mukaan tietämisessä on ennen kaikkea kysymys tiedostamisesta.  Järki etsii rajojaan.  Ihmisen ajattelu ei pääse kokemuksen rajojen ulkopuolelle.  Tämän vuoksi Kant kutsuu filosofiaansa transsendenttiseksi.

Järjen rajoista voidaan ottaa esimerkkinä Kantin esittämät antinomiat.  Väitteet, jotka voidaan yhtä hyvin todistaa oikeiksi kuin niiden vastaväitteetkin.


 

alkuun

paluu